Lovely weekend ♡

 Heipsan! Taas on viikonloppu hurahtanut ohi, ja seuraavaa odotellessa.. Eikuun.. Taitaakin seuraava viikonloppu olla työpainotteinen - joten sitä vähemmän odotellessa. Hehheh. Tänään tää maanantai oli vielä vapaapäivä, ja sekin meni vihellellen ohi. Päivään kuului unta, liikuntaa (käytiin vihdoinkin läiskimässä sulkapalloa, jes!), Annin kanssa kahvittelua ja ripsienpidennysten poisottamista, ruanlaittoa.. Anni otatutti räpsyt pois, kun olo alkoi olemaan kaikenkaikkiaan tukala (viimesimmillään raskaana), ja poti jo tulevaa stressiä huoltoajankohdista kun mulla vuorotyö ja Annilla sitten vauvva-arki.. Päädyttiin siihen että isketään uudet räpsyt kun aika sallii ja niitä ikävä tulee. :)

Palataanpas perjantaihin, olin lopettanut yövuoroissa valvomisen ja heräilin prinsessa-uniltani siihen kun T tuli kahden korvilla töistä kotiin. Tai heräsin ja heräsin, pistettiin telkkari päälle ja nukuttiin vielä vähän päikkärit.. Viiden korvilla revittiin ittemme ylös, koska oli perinteisen perjantain siivouksen paikka, ja kaupassakin oli lähdettävä käymään.

Ja perjantai-illalla päätin kääriä hihat ylös ja leipoa pellillisen mokkapaloja. Lauantai on edelleenkin se mun herkkupäivä ja koska tiedettiin aikataulun olevan kiireinen kyseisenä päivänä niin päätin sitten illalla saada tän herkun valmiiksi. Ja tätä tuli tottakai sen verran etten kaikkia omaan napaani mussuttanut - oli sunnuntaina pakattava pakkaseen näitä. Sniif.

Sitten lauantaina lähdettiin kohti Särkänniemeä - jo toistamiseen tänä kesänä. Naureskelinkin tossa että on joku ennätys tää kesä kun kolmatta kertää allekirjoittanut on jossain huvipuistossa. Oli se mentävä auttamaan Annua ja Mikkoa muksurallin kanssa, vai oliko oma lehmä ojassa ja tahdottiin vaan kieputtimiin? ;) Säät salli meitä, tuli jopa kuuma! Tänä kesänä ei tarvinnut mennä ryömimään tonne Angry Birdsin leikkikentälle, Mikko hoisi homman mun puolesta.

Tässä hyvä esimerkki.. Mun hovikuvaaja T ei ihan vielä hallitse hyvin kuvien ottamista. Löyty muutama suu auki töröttävää kuvaa, alhaaltapäin kuvattuja "hei mulla on kolme kaksaria" -kuvia, "mä kaivan nenää" -kuvia, sitten niitä ilmeitä missä oon jo turhautunut kun aistin huonot kuvat.. Ehkä pitää vielä vähän opettaa ja kouluttaa tota hovikuvaajaa.. :D

Oli siellä joku käyttöottokelpoinen kuva. :) Järkytyin vaan tänään näitä kuvia kattoessa kuinka turvonneen näköset mun sormet on olleet.. Ei oo tuntunu sen kummosemmilta, nilkat nää mun turvonnut ja kipee osa on ollut. Mutta noi sormet.. Mielessä pyörinyt kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnasta aina reumaan asti.. Myh.

Pienokainen oli vähän jännissään tuolla merirosvolaivan kyydissä. Söötti. :) Oli vähän snadisti laitteisiin vaihtoehtoja tommosille vaahtosammuttimen kokosille, kyllä Liina pääsi sentään muutamaan vemputtimeen ja näytti tyytyväiseltä huvipuistoilijalta silti :)

Meillä oli niin herkkää.. Vai käytiinkö sittenkin Tukkijoessa kastumassa? ;) Sinnekin piti mennä kahteen kertaan.. vesilaite ja lapset..

Teinix- sisko(puolet). Siinä Annu demostroikin yhdessä kuvassa kuinka mun facebook on täynnä noita duck-face teini -kuvia, kiitos. Ei sentään oo oikeesti! :D

Kun huvipuisto sulki porttinsa seitsemältä niin meidän ryhmärämä suuntasi vielä Näsinneulaan. Minä koin taas paskahalvaus -kohtauksen hississä, mutta Annu koki samankaltaisia fiiliksiä kokoajan ylhäällä. Siitä onkin parit kuvat ikuistettuna ylhäällä, se oli ihan valkoinen kalkkilaivan kapteeni ja voi pahoin.. Ei me siellä sitten oltu kun joku vartti, jos sitäkään. Lapset kerkes kuitenkin innokkaana kattelemaan maisemia, mutta Annun huonovointisuuden vuoksi laskeuduttiin takasin maanpinnalle. Ja miksei niitä kuvia ole täällä niin uskon että saisin kovan tukkapöllön jos Annu ne tulisi näkemään.. hehheh. ;)

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, nautittiin yhteisestä vapaapäivästä ja möllöiltiin sängyssä hetki ennenkuin noustiin ylös. Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä kahdestaan Annun kanssa Ideaparkiin shoppailemaan, mutta koska Ideapark aukesi vasta klo 12 niin ei sopinut aikatauluun. Annun ja pesueen oli lähdettävä aikasin ajamaan takaisin kohti Mikkeliä, koska niiden matka kestää sinne sen +4h. Ja lapset saatava ajoissa nukkumaan. Oli pakko kuopata shoppailureissu. Sniif. :( Koitin sitten suostutella että oltais silti T :n kanssa lähdetty Lempäälään, mutta se ei syttynyt.. Se vei mut tänne Nokialle Löytötavarataloon ja Citymarkettiin, hahhah! Löydettiinpäs kuitenkin ne mitä etsimään lähdettiin.

Toinen etsinnöistä oli hiusväri. Tällä kertaa päädyin nimenomaan Blonde sarjan tuotteeseen, haaveissa saada platina-blondit tähän. Nooo.. vielä ehkä läträttävä hopeashamppoolla.

 

Siinä ennen ja jälkeen kuvatusta. Tosin vähän huonot kuvat, eri valaistukset ja eri kuvakulmat. Kyllä mä kuitenkin väitän että sain tähän uuden säväyksen. Ja ihan tyytyväinen oon, vaikka se alkuun suihkussa näytti aika shokkeeravalta.. Eikä T :n naureskelut yhtään auttanut asiaan. :D 

Huomenna olis taas vuorossa herääminen klo 4:40, kun aamuvuoro koittaa.. Ja meen ehkä laittamaan kynnet itelleni, tänään kyllä tuli tekstiviesti että ehkä joutuu sairastumisen takia perumaan. Noh, huomenna sekin sitten selviää.. Nyt kuitenkin, natinati!

Ihanat, kamalat jalat

Puhhuh, nyt on tänään taas juostu lääkärillä sekä "vaihteeks" saatu kehotus juoksemisen toppuuttelemisesta. Perkele! Kuinka monta lääkärikäyntiä vielä, monetko voivottelut, millon saan sen tarkan diagnoosin ja avun tälle?!

Kuva lainattu täältä

Elettiin joulu-tammikuuta kun säryt alko jaloissa, ihan varottamatta. Sinnittelin niiden kanssa hetken, mutta siinä vaiheessa kun koivet alko olemaan kosketusarat pelkästä sohva-keittiöakselilla kävelystä niin otin ja menin meidän silloiseen työterveyslääkäriin, Pihlajalinnaan. Kerroin niille vaivaani, näytin koipiani ja sanoin että säryt alkaa olemaan siinä pisteessä että nyt on saatava helpotusta ja ennenkaikkea - tietoa siitä mikä tän aiheuttaa, mitä tää on? Pihlajalinnan ensimmäinen lääkäri pyysi ottamaan sukat pois ja seisomaan edessään. Vähän se sorkki myös sormituntumalla mun koipia. Ei esimerkiksi pyytänyt saada nähdä nilkkaa/pohjetta, housut siis olivat jalassa. Noh, diagnoosihan oli selvä - lättäjalat. Joo, OK. Hanki pohjalliset, nyt kun rasituskipua tulee niin iske kylmähoitoa. Otatko buranaan reseptiä, tahtoisitko kortisonipiikkiä? Anteeksi..? Juu, en tahdo buranaa. Juu, en todellakaan tahdo kortisonipiikkiä! "Jos sitten kirjotan sulle parin viikon kuurin tätä lääkettä kuitenkin.." Sain jotain (en nyt muista nimeä) kortisonipohjaisia tabletteja, taisiko olla että kolme kertaa päivässä.

Niitä napsin parin päivän verran. Sitten mulle riitti. Pakkausselosteesta luettuna kaikki karuimmat sivuvaikutukset iski näiden nappejen syömisestä mulle. Mentiin perus särkylääkkeillä jos oli tarvetta, ja rasituskipuihin kylmää päälle. Parin viikon päästä kuitenkin varailin uuden ajan, tilanne ei ollut muuttunut miksikään. Tää käynti alko mukavasti - lääkäri porhalsi paikalle puoli tuntia myöhässä, kävi vielä vaihtamassa minkäännäköistä kiirettä pitämättä siviilivaatteet lekurintakkiinsa ja sitten otti mut vastaan. Olin siis jälleen kerran Pihlajalinnassa. Tällä kertaa (ajanpuutteen, kiinnostumattomuuden?) tämä eri lääkäri nappasi mun tiedot tietokoneelta ja luki nämä, ei vaivautunut edes kertaakaan katsomaan jalkoja mitenkään. Mulla oli niin housut, kuin kengätkin tällä kerralla kokoajan jalassa. Lääkäri luki, että kollega on kirjottanut lättäjalat - luottaen täysin siihen. "Joo-o.. lättäjalat.. Näähän kipeytyy kun käyttää vääränlaisia kenkiä.. Onko sulla jo tukipohjallisia? Jaa.. No siitähän kivut sitten ilmeisesti kumpuilee.. Joo-o.." Jopa minä, pelkällä kolmen vuoden lähihoitajakoulutuksella voisin hitaasti ja asiasta kiinnostumattomana madellen marista samat sanat ihmisille leikkien lääkäriä. Mitä tästä käynnistä jäi käteen? Lääkäri taas vilautteli valttikorttia, että jospa nyt kortisonipiikkiä? No edelleenkin, jospa ei. Haluan hei ensin kunnollisen diagnoosin! Ja tämä älypää keksi nämä kengät. Ole käyttämättä vääränlaisia kenkiä. Lopeta korkokenkien käyttö. Kokonaan. Tämä jäi käteen tästä kerrasta. Kiitos ja hei.

En enää kokenut tarpeelliseksi mennä käymään noilla vastaanotoilla näiden kertojen jälkeen, olin vähän kuin nalli kalliolla tän avun etsimisen kanssa. Mietin myös, että valitanko nyt täysin turhasta..? Meidän työterveys vaihtui Pihlajalinnasta Terveystalolle helmikuussa. Ajattelin kokeilla saisiko täältä mitään uutta irti, joten varasin joskus huhti-toukokuussa työterveyslääkärille ajan. Tähän asti mentiin enemmän ja vähemmän särkyjen kanssa, särkylääkettä, kylmää ja lepoa jaloille antaen. T hieroi välillä, ja juoksulenkkejä mentiin tuntemuksen mukaan.

Kuva lainattu täältä

Terveystalolla mut otettiin ihan erilailla vastaan, positiivisella tavalla! Heti lääkäri iski kahden viikon totaalisen juoksukiellon, se ketutti. Just kun oot alkukeväällä päässyt kunnolla juoksemisen makuun niin nyt se pitää totaalisesti seisauttaa. Ei auttanut itku markkinoilla. Tää lääkäri perehty asiaan, ja perehty muhun! Ihmetteli kuinka tätä ei oo sen enempää alettu aikasemmin hoitamaan. Nyt saatiin jo tälle nimikin - penikkatauti. Ja kumottiin alta aikayksin nää lättäjalat. Ei mun jalat lättäjalkoja ole nähnytkään yhdenkään Terveystalon lääkärin mielestä. Sain taas parin viikon lääkekuurin, tän söin loppuun asti. Ja olin juoksematta. olin rasittamatta. Sovittiin uusi kontrolliaika parin viikon päähän. Ja edelleenkin havaittiin ongelmaa jaloissa, ei ongelmat kaikonneet kokonaan pois. Joten sain lähetteen työfysioterapeutille. 

Sitten tuli kuitenkin mun kesäloma, ja unohdin ollenkaan varata aikaa tälle fyssarille. Sitten nyt heinäkuussa loman jälkeen kun muistin, ja aikaa varailin niin sainkin ensimmäisen vapaan ajan - syyskuun puoliväliin. Ei kiitos. Kipu, särkyä, saikkupäiviä. Kylmää, kylmägeeliä, särkylääkkeitä, hierontaa. Soitto lääkärille, ja sain siunauksen käyttää kaikkia työfyisioterapeutteja - en vain yhtä tiettyä nimettyä. Uudestaan aikaa varaamaan - sitten sainkin ajan joka oli viime keskiviikkona. 

Kuva lainattu täältä

Työfysioterapeutilla käynti oli enemmän kun antosa. Tosi mukava fyssari! Se, että jaloissa on penikkatautia niin myös oikea jalka ylipronaatio (pahasti enemmän kuin vasen), ja lantio on vino. Nimenomaan oikea puoli jää alemmaksi. Kaiken kukkuraksi mun Intersportissa teetättämät Footbalancen -pohjalliset oli tehty huonosti. Oikean puolen jalkatuki oli tehty kantapäästä kuppimalliiseksi, ja kun pohjallisten tarkoitus on tukea jalkaa oikeaan asentoon niin tämä tuki jalanasentoani virheasentoon. Kiehuin raivosta, en sen takia että olin maksanut pohjallisista 59,90€, vaan sen takia että ne ovat tehty virheellisesti jonka seurauksena jalka on virheasennossa ja näin ollen jalan asento on tällä päälle kuukauden aikana päässyt enemmän virheasentoon tän pohjallisen takia! Sitä kuvitteli, että kyllä siellä osataan. Kyllä osataan, kun mainostetaan asiantuntijoiden tekemiä Footbalance -tukipohjallisia. Ja paskat! Mikä asiantuntemus? Jälkikäteen mietittynä - miksei henkilö, joka nämä mulle teki niin ihan ensimmäisenä katsonut mun jalan asentoa? Hyppäsin vaan suoraan siihen muovipatjan päälle. Miksen saanut Intersportin mainostamaa ilmaista jalka-analyysia, josta luin vasta heidän nettisivuiltaan? Miksei henkilö katsonut jalkojeni asentoa tekemiensä tukipohjallisten päällä kun ne olivat valmiit? Niinpä niin.. Myyjä kertoili myös tehneensä näitä "tänään enemmän kuin tarpeeksi jo". Myyjä tiesi sen verran mitä minä kerroin, mulla on penikkatautia todettu molemmissa jaloissa ja nyt pitäisi saada tukipohjalliset jotta pystyy jatkamaan lenkkeilyä. Juu, hän ymmärtää. Hänelläkin on penikkatautia. Kuitenkin sain susikappaleet itselleni. Vaikuttiko kiire? Oliko hän jo kyllästynyt sitten sinä päivänä tekemään kerta toisensa jälkeen näitä? Palveli muutamaa asiakastakin siinä kesken mun asioinnin. Myyjä myös muisti mainita, että on täysin normaalia jotta ekoilla kerroilla, viikon-parin verran särkyä ilmaantuu. Jalka vaan muovautuu tän pohjallisen kanssa elämiseen. Tän perusteella en myöskään osannut ihmetellä tuntemiani särkytiloja. Ne ovat normaaleja? Fysioterapeutti oli kummasti täysin eri mieltä. Hän olisi mielellään ottanut yhteyttä suoraan tähän henkilöön, joka on pohjalliset tehnyt, mutta eipä mulla missään kuiteissakaan henkilön nimeä ole. Kassalla oli toinen henkilö ottamassa maksun vastaan. Aijon kuitenkin jonakin päivänä käydä henkilökohtaisesti näiden Footbalance -tukipohjallisten kanssa kyseisessä Intersportissa, ja antaa reklamaationi. Pitäkää pohjalliset, mitäpä minä niillä teen kun niitä voi käyttääkään kun ovat päinvastaiset mitä luvataan. "Parantavat istuvuutta ja laittavat jalkasi oikeaan asentoon". Mun slogan olisi päälaelleen käännetty "laittavat jalkasi virheasentoon". 

Kuva lainattu täältä

Fysioterapeutti sitten suositteli tukisukkia. Hei c'moon. Mä oon 24vee, ja tukisukat.. Niin mummoa. Mutta eipä tässä muukaan taida auttaa. Nilkat on turvonneet, ja pohkeet kovat kuin kivet. Tuntuu että jalat räjähtää toisinaan juoksulenkillä ja töiden lomassa. Näissä edellämainituissa mun tulisi kuulemma vastedes käyttää tukisukkia jalassani. En vielä ole metsästänyt niitä itselleni. Sovittiin myös, että otetaan mut seurantaan. Uusi aika onkin varattuna samalle, kyseiselle työfysioterapeutille parin viikon päähän. 

Tänään kävin työterveyslääkärillä ns. kontrollikäynnillä. Pyysin myös päästä kuvattavaksi kinttuineni, vielä kertaakaan niitä ei ole mitenkään kuvattu. Selvä, johan tää tyttö oli puolen tunnin kuluttua toisessa Terveystalossa röntgenkuvattavana. Nilkoista alaspäin. Vielä en tiedä mitä kuvissa näkyy, huomenna lääkäri sitten soittaa. Sitä odotellessa, ja sitä päivää että voin vaan kirmata tuolla lenkkikengät jalassa ilman että mietin särkeekö lenkin jälkeen asteikolla 1-10 viiden verran, vai olisiko tällä kertaa jo lähempänä yhdeksää.. Ei mikään kiva vaiva se tämäkään. 

Nyt avautumisryöpyn jälkeen päiväunille, jotta jaksaa sitten painaa parit yövuorot! Saa nähdä miten jalat jaksaa..

Day with me

Huhhuh, kulunut viikko on mennyt niin sumussa ettei mitään järkee.. Tällä viikolla töistä oli kaks vapaapäivää, josta tää sunnuntai on nyt toinen. Ma & ti oli aamuvuoroja, keskiviikko vapaa. Kuitenkin piti sillonkin herätä ihmisten aikaan koska 12:30 piti olla Tampereella fysioterapeutilla. Sieltä sitten Hervantaan H :lle, ajeltiin rankkasateessa tänne Nokialle josta sitten kymmeneksi takaisin Hervantaan viemään H kotiin ja noutamaan T töistä. To & pe meni illassa tehden kieli pitkänä duunia, jota jatkui myös lauantaina aamuvuorolla. Ja voin kertoa että noi kolme työpäivää on suoraansanottuna ollut helvetilliset. Yritä tässä sitten palautua semmosesta orjuuttamisesta yhdellä vapaapäivällä..

Jaksoin kuitenkin huvin ja viihteen vuoksi ikuistaa eilisen päivän kuvina, joten tässä tulee lauantain päivä kaikenkaikkiaan aamu kuudesta sinne keskiyöhön saakka!

 

Kello soitti 5:45, unta palloon edellisen iltavuoron jälkeen olin saanut ehkä just ja just sen 6h. Silmät oli muurautunu umpeen, kiinnostus täysin nollassa lähteä vetämään duunivuoroa edellisten kahden päivän duunimäärän perusteella. Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla, sitä oli kammattava tukka, pestävä hampaat ja sudittava vähän väriä naamaan. 

Puin yber-seksikkäät työvaatteet ja rekkasin itteni seisemäksi töihin. Sain nautiskella kupin kahvia, kannatti autoon istuttua näpytellä tekstiviesti yökölle että laittaa kahvin tippumaan. Siitä sitten alko 8h töissä raataminen. Kello kun löi kolme niin tää tyttö otti kassin olalle ja sano byebye tiimiläisille, otti ralliauton alle ja lähti kaahailemaan kamalassa vesisateessa kohti Nokiaa. Ja tottakai automatkan varrella oli niitä perus-juntteja jotka ärsytti ihan suunnattomasti. Ensin tussataan alinopeutta, sitten kun lähtee ohittamaan niin löytyykin kaasupoljin. Argh.. Lopulta kuitenkin ihan ehjänä kotio päästiin.

Vähän aikaa kotona hengähdin, mutta ei sitä kauaa voinut! Kello näytti jotain neljää kun oli lähdettävä Kodin Terraan vaihtamaan kaasupulloa ja käytävä ruokakaupassa.

Lohduttelin kuitenkin itseeni shoppailemalla Kodin Terrassa. En hei tiennyt, että sieltä löytyy tämmösiä kivoja juttuja! Ja oli vielä alennuksessa. Kynttilöiden ystävänä tietenkin ostin parit kynttiläkipot ja tuon koivusen kipon etupihalle roikkumaan. Löyty myös söpö valkoinen laatikko sydänkoristeilla, oon jo jonkun tovin etsinyt tohon jotain laatikkoa mihin saada avaimet. Tähän asti ne on vaan pyöriny tossa tason päällä. Ja koristeeksi tommonen enkelirasia, jonka iskin vaan tohon tolleen kenolleen.

Sitten lähdettiin keräämään lisää bonuspisteitä ääs-markettiin. Ei ostettu kun tortilla-ainekset, saunajuomat, salaattiainekset ja jogurttia. Oli lauantai, joten oli viikon herkkupäivä. Ei edes muista koska sitä viimeksi olis tortilloja syönyt. Sitten ajateltiin tehdä omena-kaurapaistosta, ja mä ostin suklaa-salmiakkia, nam.

Ennen kuin pääsi herkuttelemaan, niin oli tehtävä vielä lisää duunia, tällä kertaa kuitenkin kotona. Viikkosiivous lattiasta kattoon, tätä riemua kesti kuudesta-kahdeksaan asti. Ja sai kynttilätkin tulla talvitenoiltaan paikoilleen nyt. ;)

 Siinä sitten kaheksan jälkeen päästiin herkuttelemaan tortilloilla. Meni vähän metsään tässä lauantaina se mun kolmen tunnin välein syöminen.. uups.. Ulkona alko mukavasti satamaan, damn ja koirat pitäis tuolla ulkona käyttää. T pelasti mut ritarillisesti siltä, sain vapautuksen ja jäin sisälle väkertämään meille iltaherkkua, sitä omena-kaurapaistosta.

 Napsautin myös saunan päälle, ei olla vissiin saunassakaan keretty pariin viikkoon käymään! Pojat tuli enemmän ja vähemmän märkinä takasin, ja me päästiin miltein samantien siitä sitten saunan löylyihin.

 Pääsin iskemään myös hiusnaamion, kasvonaamiota en vaan jaksanu. Olis valunu mukavasti vaan tuolla saunassa, alkanu kirvellä silmiin. Saunasta ulostauduttua se kello taisikin olla päälle kymmenen, ja tottakai mä olin tässä vaiheessa jo valmista kauraa menemään nukkumaan.

Iltapalaksi sitten naatiskelin vaniljakastikkeella tota omsukauraa ja napsin parit palat salmiakkisuklaata. Katteltiin ehkä yksi jakso Pretty Little Liarsia, joo oon saanut T :nkin katomaan tätä mun kanssa. Ja oikeesti, kello oli kyllä jotain puoltayötä kun ruvettiin nukkumaan. Olin aivan kuitti.

Pitkin viikkoa on tehnyt mieli tulla kirjoittelemaan, mutta yksinkertaisesti en ole kerennyt enkä enää kotiuduttua jaksanutkaan. Kattellaan miten ensi viikon duunit imee mehut musta.. Ke-to ja to-pe olisi iskettävä päivärytmitkin sekaisin kun tiedossa on yövuorot. Viikonloppua kuitenkin hyvillä mielin odotellessa, sisko perheineen on tulossa tänne huudeille. Tarkoituksena olis mennä lapsien kanssa Särkänniemeen + siskon kanssa ainakin Ideaparkiin shoppailemaan, ajan salliessa myös Ikeaan. Ja vähän haaveilen pääsystä Edeniin.. Nyt kuitenkin viihdyttämään T :tä, kattellaan leffaa ja sitten koiria ulos. Ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa huomenna kammeta taas 4:45 ylös ja pääsee aloittamaan uuden, innokkaan työviikon! Sarkasmia, ehei..

Shopping by Ellos

Päädyin sitten surffailemaan Elloksen sivuille, siitä on jo ikuisuus kun sieltä mitään oon tilannut. Niin pitkä aika etten enää edes muistanut/tiennyt millä sähköpostiosotteella oon aikoinani sinne rekisteröitynyt. S-posti asikaspalveluun, pari päivää ja sain kaiken tarpeellisen tietooni jotta pääsen vähän törsäilemään. 

Ihan ensimmäisenä mielessä oli ostaa syksyä/alkutalvea varten vettä ja tuulta hylkivä ulkopuku, jo ihan senkin takia että siellä ulkona tulee tönötettyä huonoimmillakin ilmoilla, tahtoi tai ei. Koirat kyllä tahtoo! Joten kuvan pinkki Ahkka Kvikk Jr Jacket ja mustat Ahkka Sourva Jr Pantit lähti oitis ostoskoriin. Jep, lastenosastolta.. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta että mahtuuko päälle vai ei. Ei se mun maailmantilannettani romauta mikäli joudun pistämään palautukseen. Ehkä. Onhan toi pinkki takki aika söpö.. ;)

Sitten, ehdottomana kenkä-addiktina, oli otettava vähintäänkin yhdet kengät. Kenkiä ei voi koskaan olla liikaa! Ja koska muuton yhteydessä sitä tuli tehtyä pientä kenkäinventaariota niin yhdet syyskengät on paikallaan saada. Oon kuolannut jonkinlaisia hapsukenkiä jo pienen ajan, nyt kengässä yhdisty kaikki mistä pidän. Arkikäyttöön kengät, niin niissä ei saa olla nimeksikään korkoa + nää hapsut + pitkä varsi. Nyt parin viikon päästä eteistä koristaa nää beiget hapsukengät.

Syksyksi takki, viime vuonna piti tilata jo maihari -takki, mutta syystä tai toisesta sitä ei koskaan naulakkooni saapunut mistään. Nyt korjasin senkin erheen, herken aikaa kamppailin harmaan ja vaaleanruskean värin kohdalla, mutta päätin että suurinosa takeistani on jo tumman sävyisiä niin nyt annan vaaleanharmaalle maiharille mahdollisuuden.

Ja sitten, koska maiharitakkiin käytin -50% mahdollisuuden, niin sain vielä Ellokselta 6,90€ pilkkahintaan halutessani Fiskarsin paistinpannun.

I ♡ Mikkeli

Viime viikon perjantaina kahden jälkeen kun T pääsi töistä vietiin mun rakas karvapallo koirani isukin luokse hyvään viikonloppuhoitoon ja startattiin ite auton nokka kohti savoa, määränpäänä Mikkeli. Matkan päätarkoitus oli juhlistaa lauantaina hyvän ystävän, Senjan, syntymäpäivää. Oltiin sovittu, että ekana yönä ollaan mun siskon ja sen perheen tykönä yötä, olin luvannut tehdä siskolle myös ripset. Parin pysähtymisen jälkeen oltiin siinä kaheksan jälkeen perillä, muksut oli ihan uteliaita ja into piukeina kun oli toinen koirista mukana. Ilta lopulta veny pitkälle, nukkumaan rantauduttiin vasta siinä kahden korvilla. Lapset anto armollisesti meidän vetää unta palloon siihen johonkin aamu yhdeksään asti! Ennen kuin siirryttiin varsinaiseen bilepaikkaan niin kerettiin siinä rauhassa syömään aamupalaa, riehumaan poikien (siskon pojat 4- ja 6-vuotiaat) kanssa omassa pihassa. Pompin kun pikkulapsi näiden kanssa jättitrampoliinilla ja keksin iskeä sykemittarin kiinni ja tsekata pitääkö se tosiaan paikkansa, että trampoliinilla pomppiminen olisi niin tehokasta kuin väitetään. Kyllä mä siinä sain päälle 200kaloria poltettua 12minuutin pomppimisella, ja pompin löysemmin koska olin lapsien kanssa siellä. Huippua, kaikenlisäksi se ei tunnu liikunnalta ja on kivaa! Tosin kyllä siinä hiki tuli, huomasi sitten kun tuli pois. Iskettiin sitten koira hihnaan ja tehtiin lähtöä viereiselle pururadalle. Lopulta sisko ja pojat kiersi pururadan "vahingossa" meidän kanssa, matkan varrella oli myös joitakin "kuntopiirilaitteita". No mehän sitten siskon kanssa apinoitiin niissä kaikissa.. pohkeissa on semmosen vatsojentekolaitteen jälkeen vieläkin mustelmat! Pääasia, että ihan älyttömän hauskaa oli! Sitten kerettiin vielä lounasta vetäsemään naamariin, kunnes oli matkatavarat taas pakattava autoon ja suunnattava toiselle puolelle Mikkeliä Senjan ja E :n luokse.

Ennen matkaahan kärsin vaatekriisistä. Otin sitten sen puna-mustan mekon ja valko-harmaan kokonaisuuden mukaan. Molempia kiskoin päälle, enkä tuntenut olooni hyväksi kummassakaan. Molemmissakin tunsin näyttäväni vähintäänkin joltakin rantautuneelta saimaannorpalta. Senjalla oli päällään mukavannäköinen musta, löysä maxihame. Lopulta meillä sitten kävikin niin hassusti, että synttärisankari otti mun päältäni sen puna-mustan mekon ja minä sen mustan maxin. 

Senja sai hauskoja syntymäpäivälahjoja, yksi kuvassa näkyvä pinkki kaulin. Tarkoitettu pullien kaulimiseen vai E :n jääräpäisen pään hakkaamiseen? ;) Hyvin mätsäsi punapinkin mekon kanssa yhteen! Senjalla on mun myymät mustat teippipidennykset päässä, ai että ne sulautu ja sopi sille kun nenä päähän. Sitten mun piti itse kihartaa ja jotenkuten saada piiloteltua mun rumaa tekotukkaa. :(

Enemmän ja vähemmän onnistuneita kuvia? Toi kuva kolmikosta kuvaa kyllä parhaiten meitä, on siinäkin morsian ja kaks kaasoa! Kyllä, ystäväni Senja menee naimisiin ja ollaan Hellun kanssa saatu kunniatehtävä toimia kaasoina, aww. ♡ Ja pikku vinkki.. ei kannata antaa ysävän joka on nauttinut jo pari boolilasillista, kihartaa tukkaasi - voi käydä niinkin köpelösti että hän yrittää polttomerkitä sut. Näin kävi Hellulle, onneksi pakkasesta löytyi pieni herne-maissi-paprika pussi helpottamaan kuumotusta. ;) 

Pojat löysi hienot cawboy -hatut, tai siis E löysi. Toi musta hattu seurasi jopa baariin mukaan E :n päässä, ja dalmatialaishattu löyty myös pippaloiden aikana Peukun päästä, mun tai Senjan päästä. Mietittiin sillon Senjan kanssa kun ekan kerran lähdettiin T :n kanssa Mikkeliin että mitenköhän pojat tulee toimeen keskenään. Kuten kuvakin kertoo niin hyvinhän nuo juttuun tulee! Eiköhän meidän nelikon suunnittelema laivareissu Viking Gracellakin tule hyvin tällä poppoolla onnistumaan! Kuulemma sillä aikaa kun mä ja Senja tutustutaan ja nautiskellaan laivan kylpyläosiosta, niin nää herrat tutustuu kaljanmaistiaisiin laivan tarjoamissa baareissa.. yeh right!

Ja tottakai - kotibileet ei ole mitään ilman boolia joka on tehty perinteiseen vesiämpäriin! Nää oli hakenu ihanan pinkin ämpärin tähän tarkoitukseen, ja booli oli just hyvää. Tossa kyljessä lukeekin mitä kaikkea se sisällään piti, oli mansikoita ja omenoita seassa lillumassa. Ei ollut sitä perinteistä ällömakeata, mansikka/vadelma -linjastoa. Tää oli just freesi, kesäinen. Toimi! Nautiskelin tätä vaan sen parin mukillisen verran, ja omat pari siideriä imasin sisuksiini.

 

Me and girls. ♡ Kuvasta vois luulla että meikäläinen olis just äsken fuulannu kertoessaan siitä parista lasillisesta.. ffuu, huulet mutrulla ja huppelishei. Näh, tai sitten toi mun ostama syntymäpäiväjuhlajuoma, jota kuvassa lasissa näkyy nousi hattuun sekunissa. Who knows. ;) Olin vähän tylsä, ja tosiaankin toin lahjana pullollisen kuohuvaa. Lupasin kuitenkin että kun pariskunta ottaa bemarinsa alle ja huristelee vuorostaan tänne Tampereelle (kwöhm Nokialle..) niin mä vien ja piffaan meidät molemmat kuumakivihierontaan. Oo, ei malta odottaa! 

Mun penikoihin sattu, ja ne sykki koko illan aika ilkeesti. Ehkä ne otti damagee sillä meidän aamupäivällä tehdystä kuntopiiri-lenkistä? Oli myös todettava ensimmäistä kertaa että tän neidin on jätettävä ihanat mustat korkokengät laittamatta jalkaan kun lähdetään yökerho Vaakunaan jatkamaan iltaa. Särky oli sen verran ikävää, pistin sitten pinkit ballerinat. Ja tästäkin huolimatta särki. Kävin kerran tanssilattialla, ja lähdettiin sitten T ja E :n kanssa aikasin, joskus yhden jälkeen pitsan kautta kotia. Valitettavasti, kipu vei voiton. Aika äkkiä kuitenkin kotiuduttua meidän sankarikin pääsi kotiin rantautumaan, hyvin humalassa tottakai.

Aamu sitten menikin tämmösissä merkeissä. Joillakin oli havaittavissa pientä darudee, toisilla tällä kertaa ei! Aamulla kyllä kiitin itteeni siitä että illan juomiset jäi vaan yhdellä kädellä laskettavaks summaks. Sai sängystä noustua ilman että tuntu just tulleensa karusellista. Aamukahvista pysty nauttimaan, ei tuntunut siltä että nyt lentää laatta. Kaikenlisäksi mun oli senkin puoleen oltava skarppina kun tein Senjalle ripsihuollon. Meidän tarkotus oli vielä kävästä ennen kotiinlähtöä siellä mun siskon ja sen perheen luona - oli siskontytön 2-vee syntymäpäiväjuhlat. Mä ajattelin kaikkia herkkuja mitä siellä pöytä täynnä olis ollut.. Kuitenkin kello alkoi näyttämään jo neljää, ja meidän kotimatka kaikenkaikkiaan kestää sen nelisen tuntia. Oli myös ennen kotia haettava mun oma kultakimpaleeni matkan varrelta ja saatava jotain ruokaa kaupasta. Päätettiin sitten että synttärikekkerit jää meidän osalta väliin, ja lähdettiin sitten hurauttamaan kotia kohti. 

Ajomatkalla saatiin vähän jännittäviä hetkiä kokea tuolla Lahden 120km/h tiellä, en voi muuta sanoa kun että ihmiset on typeriä toisinaan siellä ratin takana! Kerran takanaoleva auto jarrutti renkaat vinkuen, oli senteistä kiinni ettei tärähtänyt meidän perseeseen. Ei siinä muuten mitään niin suurta, mutta takapenkillä istu kiinnitettynä tää meidän rakas 10v Peukku. Sanoinkin yhdessä vaiheessa että mieli tekisi iskeä Peukku etupenkille istumaan ja mennä ite taakke. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Päästin kaikki ehjinä perille, ja voin kertoa että sunnuntai-iltana uni maistu meille ihan jokaiselle! Tuli kuitenkin taas vietettyä mahtava viikonloppu, vaikka sitä aika olikin välillä aikalailla kortilla. Kiitos vaan kaikille, siskolle perheineen ja Mikkelin ystäville, Senjalle nyt tottakai eritoten! ♡ Semmosta, nyt taidan kuitenkin keskittyä enemmän katselemaan tota yleltä tulevaa Avaraa luontoa. ;)