Sivut

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tukkataikoja

Tukkakriisi. En taida olla ainut nainen joka kamppailee moisen sanahirviön kanssa aika ajoin? Olin kolmannella luokalla, kun äitini antoi siunauksen, että saan sötköttää väriä omaan päähäni. Joten lopputulos oli se, että kampaajanpenkistä poistuessani mulla oli iki-ihana oranssi-"punainen" Geri Halliwel tyylinen tukka. Olin ihan pähkinöissäni, siihen aikaan kun Spice Girls oli kova sana, ja mä toden totta Gerin kannattaja. Sitten vuosia myöhemmin tukka -ralli on lähtenyt pahasti käsistä. Multa on löytynyt väreinä niin monet blondit ja kusenkeltaisuudet, oranssivivahteet, musta, ruskeat sävyt, punainen.. Myös rastat ovat muutamia kertoja olleet, ja rastakuituväreissä on löytynyt myös pinkkiä, verenpunaista, vihreää, valkoista. Oikein kunnon teinigootti. Sitten on isketty raitoja, on leikelty erilaisiin muotoihin ja etutukkaa vällätty sivulle, keskelle, tasainen leikkaus, epätasaista.

Kuitenkin tällä hetkellä miltein vuoden verran olen viihtynyt blondina, ja hiusmalli on ollut rikottua puolipitkää polkkaa, etutukka vedetty sivulle. Nyt kuitenkin päätin, että tahdon pitkän tukan takaisin joten turvauduin tilaamaan pidennykset. Sitä varten oli myös iskettävä pilkottava juurikasvu pois.




Löysin viime vuonna vappuna mahtavan luottokampaajan, jota en kyllä hevillä ole vaihtamassa. Tässäkin hinta-laatusuhde on kohdillaan, ja joka kerta olen lähtenyt todella tyytyväisenä kotia kohti. Olen ollut kova kotivärjääjä iät ja ajat, mutta kun tuon kampaajan löysin niin miltein vannoin itselleni etten enää markettien väreihin koske ja söhellä itsekseni näiden kanssa. Kuitenkin joku salama iski ennen vuodenvaihdetta muhun, ja menin heittämäään mustan markettihiusvärin päähäni. VIRHE. Tätä sitten korjailtiin pikkuhiljaa takaisin blondiin luottokampaajallani jälkikäteen. Lopputulos on ollut nyt mieluinen, kuitenkaan en tällä kertaa malttamattomana jaksanut odottaa aikaa että pääsen kampaajapenkkiin. Oltiin tavanomaisilla ruokaostoksilla T :n kanssa, ja eksyin ihastelemaan värivalikoimaa. Olin just edellisenä päivänä lukenut postauksen yhdestä blogista koskien tätä Schwarzkopfin hiusväriä. Käsi sitten hapuili hyllyä kohti, ja ostoskärryissä oli tää paketti.



T koitti kauniisti sanoa, että älä ota sitä, älä tee tätä, jos tää menee ihan metsiin niin sitten oon heittänyt kymmenen euroa taivaan tuuliin ja loppupeleissä joudun menemään häntä koipien välissä kampaajalle paikkailuun. Toisin kävi. Iskin illalla värin päähäni ja tulos oli toivottu.



Sitten pistin sunnuntaina tutulle ja turvalliselle Rapunzelille Quick & Easy -hiustenpidennykset tilaukseen. Kertaakaan en ole näitä (nimensämukaisesti) helppoja teippipidennyksiä päähäni iskenyt, mutta uskon että omin kotikonstein tullaan selviämään. Sain ystäväni Annin lupautumaan laittamaan nää mun tukkaani kiinni sitten kun sopivat vain saapua postiluukusta. On jo perjantai, ja odotan näitä kuin kuuta nousevaa saapuvaksi. Jännään jo senkin takia, että onko tää värisävy lähelläkään tätä mitä nyt oon, että onko se kampaajakeikka edessä missä vielä pitää väriäkin heittää pyttyyn. Toivon, että värjäykseltä säästyttäisiin.. Kuitenkin tasaisen lopputuloksen saamiseksi on mun mentävä morjestamaan kampaajaa ennen kuin nämä isketään. Ollaan menossa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Mikkeliin juhlistamaan ystäväni Senjan synttäreitä niin oletan näiden jo siinä vaiheessa olevan mun päässä. Can't wait!
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti