My eyelashes story

Ostin vuoden alussa Facediilistä lahjakortin ripsienpidennyksiin. Olin jo aikaisemmin saanut veljeni vaimolta eri firmaan diilillä ostetun räpsylahjakortin, ja se kokemus oli aika mieleenpainuva.. Joten en tiedä mitä mielessäni kävi, kun toisen kerran kepillä koitin jäätä. Sillä ensimmäisellä kerralla mä menin Tampereelle semmoseen Amy Nails -nimiseen liikkeeseen, missä oli sillä hetkellä kaksi jotain kinkkiä työskentelemässä (kokemuksen jälkeen googlattua lafka löytyi myös Helsingistä). Kukaan ei tervehtinyt kun menin sisään, kyllä mulkattiin. Mun aika oli 30min myöhässä, kukaan ei tullut mulle asiasta sanomaan tai mitenkään pahoittelemaan. Toinen kinkki teki niitä ripsiä, ja toinen kynsiä. Fiilis oli kuin olisin istunut hautajaisissa, kukaan ei puhunut kenellekään mitään. "Ripsiteknikko" sai edellisen asiakkaan valmiiksi, ja alkoi vuolaasti kehumaan tekemiään ripsiä. Pyysi siinä muakin katsomaan lopputulosta (öh..), ja totuuden nimissä - en voinut olla mitenkään wau niistä luomuksista. Nyt jo pelotti, että mihin nokkani työnsin. Mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta ripsistä, joten teknikon kysyessä "mika pituus" olin ihan kysymysmerkkiä. Siihen "teknikko" sitten sanoi, että oliko edellisen asiakkaan ripset ja pituus mun mielestä hyvä - jotain myöntävää kakistelin ja ilmeisesti mulle sitten tehtiin saman pituiset kun hänellekin.. ammattitaitoista. Kokemus oli muutenkin epämiellyttävä, muistan kuinka alaripset liimattiin _tiimarin_teipillä ja valo oli liian lähellä ja näinollen myös älyttömän kirkas. Mun kanssani ei kommunikoitu sanaakaan, kinkkityöntekijät sitä vastoin alkoivat vuolaasti keskustelemaan keskenään kun tän kynsiasiakas oli lähtenyt. Oli siinä sitten kiva maata silmät kiinni, kun puhutaan ihan vierasta kieltä ja välillä tirskahdellaan. Sitten paras - aavistin kuinka "teknikko" poistui paikaltaan, yhtäkkiä kuulen ulko-oven kolinan ja viileän talvituulahduksen tulevan. Pistävän tupakanhajun. Nämä lähtivät tupakille! Mitään multa kysymättä, mitään mulle sanomatta! Röyhkeää. Oli viimeinen kerta kun sinne paikkaan jalallanikaan astun. Ja nykyään se onkin poistunut Tampereelta, tai ainakin sen liiketilaa hetki mun kokemukseni jälkeen vuokrattiin.

Toisen mahdollisuuden annoin Zenze -nimiselle kauneus- ja hyvinvointihoitolalle (teknikko joka teki silloin siellä ripseni ei enää työskentele siellä!). Tällöin oli ripsistä kuulunut sen verran aikaa, että edellisiä ei ollut jäljellä - joten pääsin makoilemaan taas pariksi tunniksi. Vai.. olikohan se lähempänä kolmea tuntia? Kyllä, tällä kertaa teknikko oli älyttömän hidas. Sen verran pakko kritisoida sitä hitautta, koska ei mun ripsiin mene sitä normaalia paria tuntia kun uudet laittaa, jos skulaat hommas. Ite nyt ripsiä laittaneena niin mulla on kerran mennyt se kolme tuntia kun laitoin kaverille - sillä paksut, tuuheet omat ripset ja pidettiin jopa yks ruokatauko! Tämä teknikko valitettavasti keskittyi enemmän juttujensa kertomiseen, musta tuntui välilä että mä olen joku terapeuttinen hahmo sille siinä. Kesken räpsyjen laiton siellä sermin sisäpuolella (joka sekin kyllä häiritsi mua, kun tila ja hetki oli mua varten..) kävi teknikon joku ex-mies. Mistä tiedän kuka se oli? No tottakai tää teknikko sen kerto mulle! Ja kertopa muutakin heidän suhteestaan, ja miksi erosivat. Kertoi nykyisestä suhteestaa, lapsestaa ja kuinka vaikeaa oli tulla raskaaksi. Kuinka heidät tyrmättiin jo lapsettomiksi, olivat erotakin, ihme tapahtui, mutta raskausaika ja synnytys olivat hirveitä. Ja paljon muutakin, ketä kiinnostaa lähteä kuuntelemaan toisen elämänkertaa kun tarkoitus olisi vain maata ja rentoutua sen pari tuntia? Kysyin myös ihan uteliaisuuttani tältä teknikolta kuinka kauan hän on tällä alalla ollut, kauanko on ripsiä tehnyt. Hän ikäänkuin säpsähti ja esitti vastakysymyksen "ai kuinniin?". Herätti mielenkiintoa. Ripset olivat nätit, ne pari päivää. Olin oikeesti todella pettynyt kun suurin osa oli lähtenyt jo yhdessä viikossa pois. Ja mä tein kaiken ohjeiden mukaan. Tännekään en huoltoon palannut.

Löysin Marin, jota jo muutamat muut Tamperelaiset bloggaajat kehuivat. Varasin ajan ja menin huoltoon Marille. Olin tosi yllättynyt ja kiitollinen, kun Mari teki mulle 1,5h aikana ihan uudet ripset eikä edes velottanut niistä sitä täyttä hintaa. Marilla oli mukava käydä, hän teki kotonaan niitä. Oli rauhallinen tunnelma, radio soi sopivalla volyymillä ja jutusteltiin aina siinä ensin.. kunnes mä aloin torkahtelemaan. Muiden laittajien käsittelyssä ei olisi käynyt kuuloonkaan että olisin nukkunut! Marista tuli sitten vakkarini, mutta elokuussa oli viimenen huoltoaika hänellekin. Hän muutti pois Suomesta, joten oli taas aika etsiä uusi laittaja.

Kävin sitten nyt torstaina laitatuttamassa ihan alusta saakka ripset Tampereella kynsi- ja ripsistudio Blingissä. Kokemus oli ihan ok, en tiedä oonko niin tottunut Marin työskentelyyn kun välillä tuntui omituiselta kun tää teknikko rääppi ripsiä. Laitettiin c-kaarella 13mm ripsiä. Ihan kivat ja näyttävät nää on, mutta silti jotain ehkä puuttuu. No, en tyrmää vielä mitään. Kattellaan miten nää alkaa varisemaan, mutta oon taas kuukauden tauon jälkeen aika happy kun on räpsyt! Minkälaisia kokemuksia teillä on kaikenkaikkiaan ripsienpidennyksistä? :)



PS. Mulla on joo aika kärkkäät mielipiteet, mutta oon sitä mieltä että saamastaan palvelusta tulee antaa niin risuja kuin ruusujakin. Musta on ainakin kiva päästä lukemaan mitä ja millasta palvelua on saatu siellä, tuolla ja täällä niin osaa vähän miettiä sitä meneekö sinne paikkaan vai ei. Peace and love, hyvää viikonlopun alkua vaan kaikille! Tää tytteli valvoo vielä perjantai yön duunia tehden, lauantaina sitten tyttöjen kanssa vähän radalle! Tsau!