Sick and tired

Yllä olevasta kuvasta pystyy salapoliisina aavistelemaan, että minne maan syövereihin oon taas kadonnut.. Syysflunssa. Siis mulla, joka ei edes muista mitä sana flunssa tarkottaa tai jolle  kuume ei tahdo nousta. Viime viikolla se kuitenkin ihan yhtäkkiä yllättäen iski, ensin selvänä angiinan oireena. Sitten iski aliämpö ja tärinät. Ja tässä sitä sitten ollaan poskiontelontulehduksen saaneena.



 
Apteekistakin ostin noiden perinteisten yökötys Finrexien kylkeen tota freesimmän näköstä Orionin posivil zinkiä. Yllättävää, mutta ihan kuran makusta sekin on. :D




Kaks päivää riitti tälle tytölle toi sängynpohjalla mätäneminen, olo antoi sen verran periksi että päätin pysyä tolpillani ja vihdoinkin siivota omaa vaatehuonettani. Mun muuttaessa tänne Nokialle niin tää vaatehuone oli mun silmään ihan katastrofi - T piti vaatteitansa jo sillon erillisessä vaatekaapissa ja vaatehuoneesta oli tehty joku.. varasto? Sinne oli työnnetty iso lätkäkassi, joka sisälsi haisevat säbäkamat. Siellä oli läjäpäin kansioita, joissa oli sekaisin koulutarvikkeita, pankki- ja asuntopapereita, laskuja ymsyms. Ja muuta krääsää. No nainen tuli taloon ja yllättäen otti vaatehuoneen haltuunsa. T - voidaan jo puhutella kyllä nimelläkin - Terolla on käytössään meillä makuuhuoneessa yksi iso peiliovinen vaatekaappi. Mun valtakunta on tää huone. Hyvä että edes sinnekään tahdon mahtua..
Joo, eli sai Ylen sivuilta Serranon perhe hetkeksi väistyä mun päiväohjelmasta, olo sali sen verran pienine taukoineen että pääsin raivaamaan tätä pommia. Mulla on jo pari kassillista Ikean sinisiä kasseja sisältöineen odottamassa jonnekin kirpputorille menoa varastossa, ja nyt ne sai vielä täytettä täältä huoneesta. 




Toikin kukkapaita on, njoo.. ihan kiva. Ehkä pari kertaa silti oon pitäny sitä. Senkin viskasin pyykkikoneen kautta kirpparisäkkeihin. Mitä sitä nyt tilaa täyttämään tommosilla nojoo -vaatteilla. Noista kuudestakaan paidasta en kaikista ihan tiedä, että lämpenenkö niilekään enää.. ;)



Ja housupinon pohjalta löyty mun lappuhaalarifarkut! Näitä etin ja himoitsin vielä viime syksynä kunnes löysin omani Uffista sattumalta. Kuitenkin pariin käyttökertaan nääkin maalaisfarmaripöksyt jäi. Näistä en kuitenkaan ehkä raaski luopua.. ja näistä saa hyvät mammapöksyt, sitten kun sen aika koittaa.. ;)

Ja kaikki mun kolme motivaatiofarkkuani.. Noi ensimmäiset vasemmalta osti viime vuonna, ostin samankokoiset farkut niin H&M kuin Gina Tricosta. Henkkamaukan oli sopivat, mutta noi GT farkut ei mene perseestä päälle. Kumma kuinka sama koko, mutta niin eri koko.. Niinpä ne jäi odottelemaan perseen pienenemistä, jota kuitenkaan ei oo tässä valitettavasti tapahtunut. Keskimmäiset farkut ostin nyt keväällä kun oltiin Teron kanssa Virossa viikonloppulomailemassa. Noi oli alennuksessa, kivannäköiset ja vaan vähän naftit.. Ne juu menee päälle ja kiinnikkin, mutta jos jotain kyykkyyn meen niin en yhtään ihmettelis jos kuuluis joku ääni, joka kuulostaa siltä että levikset repeää.. Oikeanpuoleiset on jotkut iskemättömät farkut, jotka oon ostanu kirppikseltä. Ei ne kuitenkaan oo mahtuneet päälle, ne on päätyneet myös kirpputorikassiin ja sieltä poiskin..

Niissä onkin oma pieni tarinansakin! Myin facebookin kirppiksellä tossa alkukeväästä vaatteitani, ja yks naikkonen sitten oli kiinnostunut mun kaksista housuista. Kysyin häneltä, että milloin sopisi tulla luokseni niitä sovittamaan/ostamaan, ja ehdotin perjantain alkuiltaa. Hän ei vastannut, mutta sitten perjantai-illasta pisti viestin että olisiko nyt ok jos hän tulee sovittamaan ystävänsä kanssa, he ovat jatkamassa siitä sitten matkaa keskustaan. Wtf, ei sopinut koska ei ollut sitä aikaa mitä ehdotin ja olin ystäväni kanssa siinä sillon. Kyselin uutta päivää ja kellonaikaa, ja sanoin että nyt olisi se päätettävä, koska olen vuorotyössä ja pitää vähän etukäteen suunnitella näitä juttuja. 

Saimme treffit sovittua, ja hän tuli kyseisenä päivänä ja myöhässä lapsensa kanssa mun tykö. Ojensin kyseiset housut hänelle ja ohjeistin menemään isoon, kuivaan suihkutilaan sovittamaan. Hän tulee valkoiset housut jalassa pyöriskelemään peilin eteen, kysyy noin neljä vuotiaalta pojaltaan ovatko housut hyvät, istuvatko? Sitten ojentaa toiset housut mulle, ja ilmoittaa ettei ne olleetkaan mustat! Sanoinkin että eipä ole ei, ei ole kyllä kuvassakaan eikä kuvauksessaan mainintaa että mustat.. No hän luuli! Ok, ok! Mamma sitten kysyy voisiko sovittaa muita housuja, olivat niin kivannäköisiä. Kaivan kaapista jotkut seitsemät housuni hänelle sovitettavaksi. 

Hän jokaista sovittaa, nyt jo aivan "rohkeasti" mun edessäni melkein. Siinä hän samala kertoo kuinka on vastikään käynyt rasvaimussa. Siis WTF. Muahan kiinnosti.. vieraan ihmisen rasvaimussa käymiset. Tämän takia hänellä on tämä tukihousut alla.. jaa, ookoo.. Ja sen takia hän ei osta kaupasta kalliita housuja, koska on vielä menossa johonkin kiinteytykseen, leikkaukseen tai jotain vastaavaa.. Jahas. ookoo.. Hän siinä sovittelee. Pyörähtelee. Kokeilee persettä, kyselee pikkupojalta näyttääkö hyvältä, puristaako sieltä, näyttääkö läskiltä täältä.. sick.. 
Sitten hän pukee omat rytkyt päällensä, ja näyttää minulle farkkuja jotka ovat iskemättömät ja joista pyysin kymmentä euroa - ottaisin nämä ja maksan vitosen. Selitin siinä, että olen pyytänyt niistä kymmentä euroa ja sen kyllä tahtoisin noin iskemättömistä housuista saada. Nyrpeää naamaa, hän pleraa housupinoa.. Ottaa kolmet farkut, joidenka pyytämäni yhteishinta olisi ollut joku 25egee. Taas päättäväisesti sanoo "nämä kympillä!!". 

Tässä vaiheessa aloin olemaan jo aika kypsä, ei tää mun eteinen ole mikään huutokauppa. Akka tietää näiden housujen pyyntihinnan. Sanoin, että en lähde miltein ilmaiseksi näitä myymään, ovathan yhdet farkuista (noi kolmannet farkut tosta kuvasta) miltein iskemättömät, toiset farkut pari kertaa käytetyt muttei käytönjälkiä nimeksikään käy ja kolmansissa farkuissa oli lahkeissa pientä, siis hyvin pientä kulumaa. Saan taas todella nyrpeänaama -irvistyksen. 

Sitten, käsittämätöntä, hän alkaa kuin skannaamaan housuja läpi! "Tässä on verta, TÄSSÄ! Veri tahra, tää ei kyllä lähde pesussakaan!!" Eikä se ollut veritahra. Tietäisin ja mainitsisin kyllä jos farkuissa sellainen olisi. Se oli joku lika, joka oli vaatekaapissa säilytyksessä, tai Ikean pusseissa seilatessa tullut, lähti rapsauttamalla pois. Ja ne lahkeet.. "nää lahkeet on kyllä niin rispaantuneet!!". 

Kerroin että mikäli ei ole ostoaikeita pyytämääni hintaan niin hän voi poistua. Nyrpeä katse. Pikkupoika kysyy äidiltä "mitkä housut otat, äiti nää oli kivat.. ja nää!" Äiti vastaa hyvin matalaäänisesti, loukkaantuneena "äiti ei nyt ota mitään näistä.. ja sä, sä saat jatkaa näiden myymistä siellä kirpputorilla!!" Ja ulko-ovi paiskattiin kiinni. Tätä mammaa mä kestin yli 30min mun huushollissa. Huhhuh, kaikkia sitä maa päällänsä kantaa.

Tähän muisteluun on hyvä lopettaa, nyt koirat pienelle pissalenkille,
öitä!